runsaan puolentoista vuorokauden ikäisiä. Sekä äiti että lapset voivat hyvin. Meillä oli viime yönä/aamulla pieni välikohtaus, jolloin yksi pennuista alkoi valittaa eikä suostunut syömään. Lypsin hieman äidinmaitoa, tiputin suuhun ja kun pentu vaikutti virkeämmältä pitelin sitä kämmenissäni niin että Mella pääsi oikein tarmokkaasti nuolemaan sen vatsaa. Hetken kuluttua se alkoi ulostaa, ja muutaman minuutin kuluttua se jo söi omatoimisesti. Arvelen sillä olleen ummetuksen. Pentuja on määrällisesti vähän ja Mellan maitovarastot ovat valtavat, joten ylensyömiseen on oiva mahdollisuus.

Moses on päässyt tutustumaan lapsiinsa,; Mella huomasi että kyseessähän on vanha tuttu, joten pentuja ei tarvitse puolustaa. Kävimme myös yhdessä Moseksen kanssa viiden minuutin lenkillä (Mella hädintuskin suostuu jättämään pentunsa edes täksi aikaa), jolloin hän ensimmäistää kertaa kuukauteen juoksi pienen matkan täyttä laukkaa, ja näytti nauttivan siitä. Kuvia tulee kunhan jaksan; pennut valvottavat melkein kuin vastasyntyneet vauvat aikoinaan.... ja aivan kuten näidenkin kohdalla, on "ongelma" lähinnä omien korvien välissä .

 

 

Valparna är nu....

drygt ett och ett halvt dygn gamla. Såväl mor som barn mår bra. Inatt/imorse hade vi en liten incident, då en av valparna började klaga och inte ville dia. Jag mjölkade litet modersmjölk, som jag droppade i valpens mun. Så fort den verkade piggare, höll jag den i händerna så att Mella kom åt att kraftigt slicka magen. Efter en stund startade avföringen, och några minuter efter det diade valpen redan på egen hand. Jag tror att den hade förstoppning. Valparna är få till antalet och Mellas mjölkreserver är enorma, så risken för att föräta sig är stor.

Moses har nu fått bekanta sig med valparna; Mella insåg att det handlade om en gammal bekant som man inte behöver försvara valparna för.

Tillsammans med Moses gjorde vi också en fem minuters länk (det är den längsta intervall Mella kan tänka sig att lämna valparna), och då sprang Mella en kortare sträcka i full galopp, och verkade njuta av det. Jag sätter in bilder så snart jag orkar; valparna håller mig vaken som spädbarn i tiderna, och precis som då, är "problemet" närmast mellan mina egna öron...