jolloin Mella oli kipeänä utaretulehduksestaan, hänelle ei ruoka kelvannut. Olin laitanut esille sekä Mellan että Moseksen annokset, Mellan mahtavan "mamma-annoksen" tuhdimpaa muonaa ja Mosekselle tavanomaisen annoksen ylläpitomuonaa. Kun ilmeni ettei Mella aikonut syödä ja kun olin eläinlääkärin kanssa sopinut tulostamme, lähdin Mellan kanssa syöttämään pienokaisia, jolloin kuulin kettiöstä kuppien kolinaa.... asiaan kuuluu että Moses on kautta aikojen ollut hyvin nirso ruokansa suhteen, ja häntä joutuu aika ajoin houkuttelemaan syömään. Kun kävin keittiössä vilkaisemassa, ilmeni että Moses oli omia aikojaan syönyt sekä omansa että Mellan annoksen..... Koko seuraavan vuorokauden aikana meillä haistiin ja hypättiin pihalla, haistiin ja hypättiin pihalla, ja välillä oksennettiin....

Förra lördagsmorgonen....

då Mella var sjuk i sin juverinflammation, ville hon inte ha sin mat. Jag hade lagt fram båda hundarnas portioner, en rejäl "mamma-portion" av kraftigare foder åt Mella och en normal portion underhållsfoder åt Moses. När det visat sig att Mella inte ville ha sin mat och efter att jag överenskommit med veterinären om vårt besök, gick jag med Mella för att mata valparna. Då hörde jag koppskrammel från köket....det hör till saken att Moses alltid varit mycket kräsen angående sin mat, och tidvis har man varit tvungen att locka honom att äta. När jag kastade en blick in i köket, visade det sig att Moses satt i sig såväl sin egen som Mellas portion....Hela följande dygnet  luktade han, ville ut, luktade, ville ut och spydde allt emellanåt....